MaailmanToisellaPuolen: Kolmas täys viikko takana :)

Vähän käytiin hakeen herkkuja :)

Sitä alkaa olla kolmas täys viikko loppu ja aika kerrata mitäs sitä onkaan tullu tehtyä. Viikko alkoi siis ICUlla elikkäs teho-osastolla, jossa potilaspaikkoja oli 22, mutta potilaita osastolla ei ainakaan mun siellä ollessa ollu ku 10-15 kerrallaan. Ensimmäisenä päivänä tunsin oloni tosi tervetulleeksi, hoitajat kyselivät mun nimeä ja miksi oon tänne Intiaan tullu, tarjosivat kahvia ja keksiä ja ottivatpa aina väliin mukaan tekemäänkin jotain. Tai no taisin itte olla kyllä aika tyrkkynä lähtemään kaikkiin pieniinkin juttuihin mukaan, että sais jotain tehdä tai ees nähdä. Potilassiirroissa, asentohoidossa ja röntgenkuvia otettaessa sain olla ihan omin käsin apuna, mutta muuten päivä painottui seurantaan. Hoitaja antoi ymmärtää, että mun kannalta on hieno juttu, kun

Kauppamatkan varrelta

pääsin katsomaan miten subcutaaninen injektio annetaan ja miten trakeostomiasta imetään limaa. Vähän eri käsitykset meillä siis näistä harjottelupäivien kohokohdista oli, mutta kait siihen on totuttava. Olishan nuotkin varmaan vähän hienompia kokemuksia ollu, jos ei ois ite saanu ikinä ennen tehdä niitä. Toisena päivänä sain olla jopa avustamassa tässä trakeostomian limanimussa, kun irrotin aina hengityskoneen letkun hoitajan imiessä limaa :) Loppupeleissä kolme päivää kului kuitenkin melko nopeasti teholla ja opin ainakin tunnistamaan uusia diagnoosilyhenteitä englanniksi. Koska eräs opettaja on ottanut meidät hoiteisiinsa täällä ja haluaa meidän perehtyvän harjoittelun yhteydessä myös teoriaan, ollaan saatu joka päivä myös kotiläksyjä. Omalla kohdalla arpa osui esitelmään intubionnista (endotracheal intubation) ja lisäksi piti opiskella ulkoa labratulosten viitearvoja, jotka tuntui vähän turhauttaviltakin, nimittäin osassa on hyvin eri yksiköillä ilmotettuja arvoja kuin Suomessa. Muutenhan se on toki ihan hyvä joitain yleisimpiä osatakki. Koska kämppiksellä oli aiheena dialyysi, tuli myös siihen perehdyttyä jossain määrin hyvin. Ja kaikille yhteisinä

Ilmeisesti ykssuuntasen merkki.

aiheina oli palovammat sekä EKG:n ottaminen. Itseasiassa tuntuu, että täällä sitä innostuu ihan erilailla opiskelemaan näitä teoriaoitakin. Kämppis on nauranukki mulle, ku illat menee koneella istuessa ja tutkiessa aina läksynä ollutta aihetta tai jotain päivän aikana uutena tullutta diagnoosia. Sitten sitä jotenki eksyy aina uuteen ja taas uuteen aiheeseen, josta googletellaan ja etsitään terveyskirjastosta tietoa ja pähkäillään miten tämä nyt meneekään. On tullu luettua niin paljon engalnninkielisiä terveyssivustoja ja hoito-ohjeita, etten varmaan tämän koulun aikana oo lukenu yhtä paljon asiaa suomeksikaan. Aina pitää vaan muistaa verrata lukemiaan juttuja myös Suomen käytäntöihin, ettei sit olis opiskellu aivan mitä sattuu.

Tehtiin ekakertaa ite oikeaa ruokaa!

Loppuviikoksi mun piti mennä alkuperäisen suunnitelman mukaan SICU:lle, mikä siis on käytännössä postoperatiivinen osasto. Eräs hoitaja tosin sanoi, että missä tahansa muussa sairaalassa tällaisella osastolla ei olisi muuta kuin kirurgisia, leikkauksesta juuri tulleita tapauksia. Tässä sairaalassa tänne on tuotu myös muitakin potilaita, kuten epilepsian arviointiseurannassa oleva potilas, joka oli saanut kohtauksen myötä sen verran aivovaurioita, ettei pystynyt kommunikoimaan enää kunnolla. Meinasi, että omaiset toivoo hänen olevan sellaisella osastolla, jossa on jatkuva valvonta, ettei niiden itse tarvi sitten käydä joka päivä välttämättä kylästelemässä ja istumassa sängyn vieressä. Myös tällä osastolla ensimmäinen homma mitä mulle annettiin, oli potilaskansioiden tutkiminen. Mun tulis osata sieltä vähintään potilaan nimi, diagnoosi ja tehty leikkaus. Hyvä olis myös tärkeimmät lääkkeet bongata muistiin. Noh, nimien muistaminen on ihan ylivaikeaa, kun ne on niin kummallisia, enkä ainakaan osaa sitten sanoa niitä oikein. Diagnoosien tunnistaminen tuottaa toisinaan hankaluuksia, kun ne on niitä kirjainyhdistelmiksi lyhenneltyjä englannin sanoja. HTN (hypertensio) ja CLD (chronic liver disease) oli vielä kohtuullisia, mutta muutamia semmosiakin tuli vastaan, ettei ees hoitajat ite tienny mitä niillä tarkoitettiin, kuten AKI. Ensimmäisen tunnin jälkeen yks paikallinen opiskelija tuli kuitenkin hakemaan mua SICU:lta, vaikuttaen siltä, että nyt on kiire. Meidän olikin määrä mennä OT:lle eli leikkausosastolle (operation theatre). Siellä käytiin kattomassa selkäleikkausta, josta ei kyllä juuri viisastuttu, nimittäin eihän sieltä sivusta seuraamalla nähny juurikaan koko leikkaushaavaa, kun se oli niin pieni. Toisekseen mulla alko pyörryttämään ihan hulluna ensimmäisen puolen tunnin jälkeen, kun ei ollut oikeen tottunu hengittelemään sen maskin lävitte ja taispa siinä yllättäen tulleessa tilanteessa olla vähän

Naistenpäivän alkujuomapöytä.

jännitystäki mukana. Onneksi sama mahdollisuus toistui myös perjantaina, jolloin olikin jo melkoisen paljon jännempi päivä! Ensimmäiseksi pääsin kattomaan laparoskooppista napatyräleikkausta ja sen loputtua tulikin viikon ja varmaan koko harjottelun kohokohta! Nimittäin pääsin seuraamaan avosydänleikkausta, jossa säärestä otetulla verisuonen pätkällä tehtiin sydämeen uusi verisuoni, kyseessä oli siis ohitusleikkaus. Sain käydä vieläpä aivan siinä vieressä kattomassa kuinka se sydän pumppaa, se leikkaus kun tehtiin sydäntä pysäyttämättä! Melko huikeaa päästä niinkin läheltä kattomaan, ei sitä tunnetta voi ees sanoin kuvailla, kun tajuaa, että meidän elämä on tosiaanki siitä yhdestä, noin nyrkin kokosesta, pamppailevasta pallerosta kiinni! Ja että joku vielä osaa (ehkä) korjata sen, jos se meinaa mennä rikki! Huhhuh! Paljon huutomerkkejä tuli, mutta oli se sen arvostaki. Sain siitä kiksejä pitkäksi aikaa :D Lauantain olin sitten kokonaan siellä SICU:lla, missä alunperin oli pitänyt olla kaikki 3 päivää. Mielenkiintoiselta touhulta vaikutti, joskin ei ehkä aivan minun paikka.

Alkupaloja.

Ja vähän lisää alkupalaa.

Yleisiä huomioita sairaalalta on tullu tehtyä paljon, pääosin siis sellaisia, jotka ovat eritavalla kuin Suomessa tai muuten vain ovat herättäneet mun tai usein meidän kaikkienkin huomion. Yksi suurin huomion kohde on ehkä ollu siivous. Ensin siivooja tai suomalaisittain laitoshuoltaja, mutta kuullut täällä käytettävän myös nimeä kodinhoitaja, kävelee kuivan luutun kanssa keräämässä enimmät roskat ja pölyt, jonka jälkeen luutuaa veden kanssa lattiat sellasella vanhanaikaisella rimpsuluutulla, mitä ite en käyttäis ees kotona. Tämä siivousoperaatio toistuu pariin kolmeen kertaan jo pelkästään aamuvuoron aikana. Laikkarit tosin onkin osastokohtaisia, joten onhan niillä aikaakin siihen, kun osastot on melkoisen pieniä ja heitä on usein pari kolme aina kerrallaan töissä. Toisaalta nämä kodinhoitajat tekee osittain samoja töitä, mitä Suomessa tekee lähihoitajat, nimittäin heidän tehtäviin kuuluu mm. katetripussien tyhjentämiset ja potilaiden siirtämiset osastolta toiselle.

Toinen asia on kenkien käyttö. Nimittäin osastoille ei yleensä saa mennä omat kengät jalassa, tai jos menee, niin on laitettava kenkäsuojat päälle (teho- ja dialyysi-osastot). Osastolla työskentelevillä on käytössään varvassandaalit, jotka ne laittaa osaston ovella jalkaan ja avojaloin on myös aivan sallittua käydä kävelemässä osastolla. Itellä ei kyllä tulis mieleenkään mennä avojaloin mihinkään sairaalassa, eikä hankkia varvassandaaleita työkengiksi. Vähän oli hämmentävää kun ekaa kertaa meni sinne, niin kaikkihan siellä varpaat paljaina tassuttelee ympäriinsä. Leikkaussaliosastolle ei myöskään saanu laittaa omia kenkiä eikä sukkia, vaan siellä oli ovella varvastossuja, jotka piti laittaa jalkaan kun sisälle meni. Itse leikkaussaleihin ei saanu mennä ilman niitä varvastossuja sisälle, mutta mm. heräämön puolella sai tassutella ihan varpasilteen. Kerran yks hoitaja tulikin "varastamaan multa tossut jalasta, kun joku kirurgi oli tulossa sisälle, eikä kenkiä muuten ollu vapaana. Siellä sitä sitten heräämön kylmällä kivilattialla sai varpaat jäässä pyöriä ympyrää.

Naistenpäivän pääruokatiskiä..

Trakeostomioita teho-osastolla varsinkin näkee yllättävän paljon, intubaatioita harvemmin. Ja täällä trakeostomiaa sanotaankin intubaatioksi, sitten taas jos puhutaan intubaatiosta niin kuin me siitä puhuttaisiin, kuuluu sanoa endotracheal intubation. Yks meistä olikin kysynyt, miksi täällä on niin paljon trakeostomioita intuboinnin sijaan, niin oli vastattu, että pitkäaikaisessa käytössä infektioherkkyys olis silloin pienempi. Tätä piti kyllä itellä aivan jäädä miettimään, että mitenkäs se nyt on, elikkäs viisaammat voi sitten kertoa vastauksia. Itelle se ei jotenkin vaan käy järkeen, kun trakeostomiaa varten kuitenkin pitää tehdä ihan oikeasti reikä ihoon!

.. joka jatkui pitkälle, perällä jälkiruoat :)

Salaattibuffaa.

Lauantaina työpäivän jälkeen muutettiin kämppiksen kanssa uuteen asumukseen. Vähän halvempaan, mutta ennen kaikkea lähemmäs työpaikkoja. Naistenpäivää käytiin osalla porukkaa juhlistamassa ulkona syömällä. Bongattiin semmonen hienomma oloinen ravintola, jossa päivällinen olisi tarjolla 19.30. Hämmentävän myöhään kyllä näin suomalaisittain ajateltuna. Päätettiin kuitenkin kasvattaa nälkä ja oottaa pari tuntia, että kello tulee sen 19.30, että päästäis sinne syömään, niin lupaavalta se näytti. Ja sitähän se olikin. Vähän hämmentävää tosin. Heti kun mentiin sisälle maksettiin ruoka, jolla hintaa oli siis 499 rupiaa (reilu 6 e), josta naiset sai vielä 15% alennusta naistenpäivän kunniaksi :)Sitten pääsi

varsinaisen salin puolelle, jossa oli heti valittavana kaksi erilaista alkujuomaa, alkoholittomia molemmat. Siinä koitettiin sitten vähän aikaa seurailla miten homma toimii, että osattaisiin toimia oikein, joten mentiin pöytään istumaan. Sinne tarjoilija toi meille joitain juttuja pikkulautasilla maisteltavaksi ja saatiin myös itse hakea semmoisista ruokanurkkauksista pieniä alkupaloja. Huomattiin kuitenkin, että toisessa päässä salia oli tarjolla ne varsinaiset ruuat. Siellä oli jos jonkin näköstä kastiketta tarjolla, joille kaveriksi sai sitten tilata toiselta tiskiltä mieleisiään leipiä, kuten naan-leipää ja rotia. Toiselta tiskiltä sai paljon muutakin evästä, kuten masala dosia (jotka me mielletään aamupalaksi, koska usein sellaisena sitä

Jälkiruokia

syöty). Kolmannella pöydällä oli sit tarjolla tuoreita juttuja, kuten semmosta kaalisalaattia, jotain papujuttuja, tomaattia ja kurkkua. Kastiketiskin päätyssä oli tarjolla paikallisia herkkujälkiruokia ja erikseen vielä jäätelöbaari, josta sai tötteröjätskiä ja mehujäitä, jotka ne itte teki siinä jäämurskasta ja makusiirapeista :D Me ilmeisesti näytettiin vähän hukassa olevilta, kun yks tarjoilija toi meille vähän väliä aina pöytään lisää jotain uutta mitä maistaa :) Maha tuli kyllä todellaki täyteen. Juuri ku oltiin tekemässä lähtöä, alkoi tanssilattian puolella tapahtua. Siellä leikittiin ihan perinteistä tuolileikkiä ja sen jälkeen alettiin tanssia jotain paikallisia tanssijuttuja, joissa kaikki sai käteensä kaks semmosta bambutikkua, joita sitten piti kilkutella yhteen tietyn kaavan mukaan ja samalla vähäkian pyörähdellä. Meillekin opetettiin vähän tätä tanssia ja olihan se hauskaa, poskilihakset meinas ainaki olla illan jälkeen melkosen jumissa, kun koko ajan nauroi itselleen, kun ei oikein osunut kuviot kohilleen niiden kepakkojen kanssa. Oli kyllä erilainen ja ennen kaikkea erittäin mukava naistenpäivä :D

Lisää jälkkäreitä.

Oikea jäätelöbaari :)

Sunnuntaina ohjelmassa oli Nandi Hillsit. Vuokrattiin meille auto päiväksi ja lähdettiin aamulla 7 aikaan ajelemaan kohti kukkulaa. Sinne pääsi oikeastaan ylös asti autolla, mutta me ei aivan ylös asti menty, sillä haluttiin vähän kävelläkin. Maisemat oli melko huikeita ja apinoita pääsi näkemään ihan vierestä :) Paljon kehuttua auringonnousua me ei ehditty näkemään, kun sen verran myöhään oltiin liikkeellä, mutta se oli tietoinen valinta, sillä muuten olisi pitänyt lähteä liikkeelle jo keskellä yötä. Kaikkien kertomusten perusteella olin kyllä odottanut Nandi Hillseiltä enemmänkin, mutta kuuleman mukaan se onkin menettänyt vähän loistoaan vuosien mittaan. Vaeltamista ei tullut yhtään niin paljoa kuin oli kuviteltu ja sai tuntea itsensä hieman tyhmäksi, kun oli kaivanu päälle muka vähän sporttisemmat vaatteet ja pikku rinkan selkään eväitä varten, kaikki muut ihmiset kun olivat siellä joko ihan tavallisissa tai jopa vähän juhlavammissa vaatteissa. No yhtäkaikki, saatiin viettää neljän hengen porukalla melkoisen mukava ulkoilupäivä, joka kaupunkiin palattuamme kruunattiin vielä käymällä ulkona syömässä ;D