Ostostelua ja kulttuurihämmennystä

Jep joo. Nyt ollaan sit koettu se paikallinen taksikin, nimittäin riksakyyti! Melkosen hurjaa kyytiä jos noin niinku Suomen taksikyyteihin vertaa, mutta itteasiassa voin sanoa, ettei se silti pelottanu yhtään niin paljoa, ku auton kyydissä oleminen lentokentältä tullessa. En sit tiiä vaikuttiko sillon siihen hirvityksen määrään se, et oltiin aivan ekaa kertaa liikenteessä Intiassa ja autolla kuiten pystyy ajamaan paljon nopeampaa kun mitä riksalla. Auto nyt kuitenki on huomattavasti parempi turvavarustelultaan, niin sillä vähän yllättää itteäki tuo  tunne. Eipä silti, ei täällä tavallisia takseja oo juuri näkynytkään muuta ku lentokentällä muutamia. Autoja kylläki ja neki vaikuttas kaikki olevan melko uusia ja hienoja, mikä on ainaski mun mielestä vähän kummallista tähän muuhun elintasoon verrattuna. Yhtä kaikki, riksa, heiveröisestä rakenteestaan huolimatta vaikutti melkoisen turvalliselta, ruuhkassa nopeimmalta ja etenkin HALVALTA tavalta kulkea. Pari kilometriä pääsi esim. 60 rupialla mikä euroihin muutettuna olis alle 1 euron :D Ei siis tosiaan hurjista summista puhuta.  Tinkimisen taitoa hinnan sopiminen toki vaatii, etenkin näin vaalealta ihmiseltä ja vaikka kuinka yritettiin aina kaikesta tingata, niin oon kyllä melko varma, et jäätiin häviölle hinnoissa melkosesti verrattuna siihen, mitä intialainen olis samoista matkoista maksanu. Tuntuu vaan niin tyhmältä tingata niin pienistä rahamääristä, kun kyseessä saattaa olla joku 50-150 rupian hintakina, joka euroissa olis siis noin 0.70-2 euroa. Ei yksinkertasesti aina vaan jaksa ruveta intteleen niitten kanssa semmosista summista, mutta pakkohan se on, nimittäin jos joka päivä meinaa mennä jatkossa riksalla töihin ja takasin, niin saattaapi siihen äkkiä hukkua melkonen summa rahaa ihan huomaamatta. Ja toki ku oppii vähän paremmin ymmärtämään mitä mimmosestaki matkasta keskimäärin voi joutua maksamaan, niin tajuaa paremmin kuinka mataliksi hinnat voi saada puotettua ja rahaa säästettyä:)

 Koin eräänlaisen heräämisen tai jotain sellasta eilen ku käytiin basaareilla ostoksilla, tai no selvittiin jopa yhteen vaatekauppaan, josta ostettiin koko porukalle jotain oikeeta intialaista vaatetusta. Itte löysin tunikan, sille pariksi haaremihousut ja vielä samaan settiin huivin. Kaupanpäällisiksi myyjä anto toisen  samanlaisen mut erivärisen tunikan:) Eikä koko setille tullu euroissa hintaa ko kympin verran. Kuitenki, se herääminen siis, siellä baasareilla kun oli vilinää ja vilskettä huomattavasti enemmän ku tässä meijän kotinurkilla ja paikat niin paljon epäsiistimpiä ku tässä likellä. Kerjäläisiä oli paljon enempi ja voi että ne pikkulapset kyllä niin toisaalta särkee sydämen ko niille tekis mieli antaa rahaa, mut toisaalta taas ne lähinnä alkaa ärsyttämään, ku ne tulee siihen ruikuttamaan, eikä niitä oo vaan yks vaan heti monta peräkkäin. Ei ees voi antaa rahaa, ku jos antaa yhelle jotain, niin jostain hyökkää sata muuta. Eikä rahat mee ees niille lapsille, vaan joku kiskuri kyttää nurkan takana ja vie kaikki niille lapsille muka lahjotetut rahat. Riksakyydissä ajellessa ja maisemia katellessa näki ihmisiä, jotka asu niissä paljon puhutuissa "savimajoissa" tai siltojen alla, siinä näki sen huonomman puolen tätä kaupunkia ja tajus, että tämä meijän hotellin lähimaasto on tosiaanki sitä hienompaa aluetta! Nii ja niitä lehmiäki on nyt alkanu näkymään enempi tuolla kaduilla, välissä ne tukkii koko tien ko seisovat vaan ja sitte kaikki kulkuvälineet koittaa tööttäillä niille ja lopulta yleensä kiertää ne jotaki kautta. Heräs siihen, että täällä tosiaanki sitä rahaa joko on tai sitte ei oo, välissä on niin hienoja taloja ja heti seuraavana onki joku rötiskö.

Toinen mietityttämään jääny asia oli kyllä siellä vaateostoksilla ollessa kun intialaisia vaatteita katteltiin. Osa puvuista oli niin mielettömän hienoja, että hyvin ois voinu kuvitella laittavansa semmosen päälle ihan Suomessakin johonki kunnon juhliin. Aina piti kuitenki kysyä hintaa ja jos hinta meni yli 1000 rupian (noin 13 euroa) niin alko muka hirvittämään, ettei raski ostaa. Niihin setteihin kuitenki kuulu aina yks tunika/mekko, housut ja huivi. Ja kankaat oli kyllä aivan ihania. Suomessa semmosesta setistä sais maksaa monta kymppiä, eikä se ees tuntuis missään jos olis hienoja! Se myyjäki alko kyseleen, et mistä te ootte ja mikä teijän raha on ja sen arvo. Noh siinä ku sanottiin, että yks euro on noin 80 rupiaa, niin se vähän kattoki, et no mitähän te sillä saatte Suomesta ja saako Suomesta ylipäätään intialaisia vaatteita, et kannattaisko ehkä nyt ostaa. Mut ei voi kyllä moittia sitä kauppiasta, aina vaan näytti uutta ja uutta vaatekappaletta, levitteli kaikkia erilaisia ja värisiä siihen pöydälle paketeistaan, jos näytti siltä, ettei vielä löydetty mieleisiä. Tuli melkeen pakonomainen tarve sit ostaa jotain, ku ne oli nähny niin suuren vaivan siinä ku purki niitä paketteja ja viikkasi uudestaan siististi pusseihinsa, jos me ei tykättykkään. Parhaimmillaan pöydällä oli varmaan viiden metrin matkalta tunikoita ja housuja levitettynä useampia päällekkäin, kun ei mieleisiä tuntunu löytyvän (harmi ko ei hoksinu ottaa kuvaa). Siinä ainaki toista tuntia soviteltiin ja ihailtiin niitä vaatteita, hiki valu sovituskopin kuumuudessa (sellanen sentään oli) ja ostopäätöksiä jahkailtiin. Hyvät kaupat kuiten kauppiaskin lopulta sai tehtyä, ku kuudelle tytölle kaikille löyty jotain ostettavaa:) Se jäiki siellä basaareilla oikeastaan ainoaksi ostospaikaksi, tuli nimittäin näin toiselle Intiapäivälle melko paljon näkemistä jo siinä ku ylipäänsä pyörähdettiin siellä. Suunniteltiin käyä syömässä siellä jotain paikallista, mut sit ku vähän aikaa käveli siinä ympäriinsä, niin tuli pakonomainen tarve päästä pois sieltä koko alueelta, takasin tänne "paremmille alueille". Ehkäpä sit voi lähteä uusiksi kattomaan niitä mieninkejä ku on päässy paremmin sisälle tähän kulttuuriin ja tottunu enempi ihmisvilinään, jota siellä oli huomattavsti enempi.

Osalla porukkaa päätettiin kokeilla vähän suunnistustaitoja ja käveltiin osan matkaa kotia. Oppaana oli onneks puhelimeen ladattu kartta, jonka avulla melko hienosti selviydyttiin. Matkalla kokeiltiin vieläpä ihan oikeaa intialaista ruokaakin, mulla oli jotain couscousin tapaista mössöä, jolle kaveriksi tarjottiin jotain tulista soossia. Vähän turhan tulista mun makuun, itse kun en kestä ees tabascoa, habaneroa, jalapenoja tai mitään semmosia, mutta maistelin kuitenki, jos tässä 3 kk aikana vielä tottuis vähän niihin mausteisiinki ;) Siitä suunnistuksesta paljastan sen verran, et vaikka selviydyttiin kyllä ihan tuohon hotellin kulmalle asti, niin viimeisessä risteyksessä onnistuttiin jotenki kääntymään vähän vikasuuntaan ja noh, sitten käytiin semmonen varmaan parin kilsan ylimääränen lenkki ja lopulta tultiin riksalla takasin kotiin. Mut tulipa vähän  tutustuttua tähän lähimaastoon siinä seikkaillessa. Ja ei, minä en ees ollu kartturina tällä kertaa, vaan joukossamme on toinenki yhtä hyvä suunnistaja ku minä ;)

Meijän lähikauppa, josta saa kaiken tarpeellisen ruokatavaran.

 Kaiken ton seikkailemisen jälkeen oli vielä pakko ottaa itteä niskasta ja käydä vähän kokeileen tuota yläkerran salia, josta nyt ei löydy paljon mittään, mutta kyllä siinä nyt hien sai kivasti kuiten pintaan. Ihan niinku tämä lämpö yksistään jo ei hikoiluttas! Tänään käytiin sit kurkkaan yhtä ihan oikeaa kuntosalia tuossa nurka n takana, jossa olis tarjolla aika kivasti erilaisia aerobic-tunteja, hyvännäköset laitteet ja käsipainojaki mukavasti. Oikeastaan se olis hyvän olonen sali ihan Suomessaki. Mut on se kyllä sen hintanenki, nimittäin pyysivät noin 30 euroa kuukaudelta, mikä tuntuu aika hullulta, ku ite maksan Suomessa suunnilleen sen verran kuukaudesta ja Ylitorniolla vähempiki. Täytynee vielä harkita sitä, nimittäin vähän pelottaa, ettei ees jaksa töitten jälkeen välttämättä lähteä mihinkään jumpille enää ja tässä hotellin salillaki saa perusjutut tehtyä. Toisaalta taas, jos joku tytöistä sinne ottaa jäsenyyden niin pakko se on varmaan itekki, ettei ala harmittaan ku muut lähtee hienolle salille ja ite joutusin tuleen tuohon ruppanaan. Noh kattotaan ny.

Roosa-nauha juoksutapahtuma, ei uskaltanu lähteä juokseen  ko saattais heikkous iskeä kesken matkan, kun ei tähän kuumuuteen oikein oo vielä tottunu

.

Ollaan tyttöjen kans ihmetelty tätä ruokakulttuuria, ravintoa, johon ei kuulu juuri yhtään proteiineja tai kuituja (ruokalistat on täynnä riisiä, couscousia, vehnäleipiä ja sen semmosta, no onhan sielä kasviksia ja kanaa sentäs), on alkanu kauhistuttaan, et miltähän sitä näyttää sitten kun on Suomeen paluun aika. Olo tuntuu jo nyt kahen päivän jälkeen aivan turvonneelta. Onneks kaupasta saa jotain proteiinijuoman tapaista jauhetta, jota tänään käytiin kämppiksen kans ostaan, mut ei vielä maistettu. Ensin katottiin et kaikella tavaralla mitä täällä kaupoista menee ostamaan, on menny päiväys jo vähintään puoli vuotta sitten. Se vähän mietitytti, mut aatteli et kaipa sitä kotonaki käyttäs esim. pikakahvimurua (jos oikeeta kahvia ei olis), vaikka sillä oliski päiväys menny. Noh tänään kuiten tajuttiin et ei oikeestaan melkeen millään oo menny, mut täällä se pakkauspäivä vaan lukee huomattavasti isommalla ja näkyvämmin ku se parasta ennen. Eikä parasta ennen päivää välttis päiväyksenä ees lue, vaan yleensä jotain tyyliin "6 months from packing day". Näin sitä hoksaa kaikkea ko kattoo vähän tarkemmin :) Tänään kokeiltiin myös intialaista aamupalaa. Tarjolla oli joku vähän suomalaisen lätyn tapanen rulla, johon sisälle oli laitettu jotain riisimössöä. Kaveriksi sille tuli kaks erilaista maustesoosia, joihin sitä sai sit dipata. Aivan hyvää oli, eikä se nyt niin tulista lopulta ollu, vaikka alkuun vähän tuntuki siltä. Huomenna meille luvattiin tehä joku erilainen intialainen aamupala, sitä ootellessa!

 Tänään vaihettiin huonetta, ku ensimmäisestä huoneesta puuttu suihkukaapista ovi. Ei ois kyllä meitä häirinny, mut ei kyl haittaakkaan, ku saatiin tilalle hienompi ja pikkusen isompi huone. Tässäpä siittäki kuvia, nyt ku se on vielä siisti ;)