Ensimmäinen täys viikko paketissa :)

Koulun suurin auditorio, noin 800 istumapaikkaa.

Koululta kuvaa.

Definetly tomorrow. Siinäpä viime viikon sanonta! Tai voi se olla definetly in 10 minutes. Kaikki on definetly ihan kohta tai ainaki ajallaan. Kuitenkaan mitään ei sillon kyseisenä definetly-ajankohtana sitten tapahdu. On alkanut paikallinen kulttuuri aiheuttaa hieman turhautumista. Intialaisten puhelinliittymien aktivoituminen on kestäny nyt sen 4 päivää, ja alunperin sanottiin että alkaa toimia tänään tai definetly atleast tomorrow. Noh, ehkä ens viikolla sitten, tai sit meitä on huijattu, eikä ne todellisuudessa toimikkaan ikinä. Mistäpä tuota tietää. Tarve liittymille alkais kuiten olla, nimittäin kaiken maailman muotinäytöksissä kun on mukana, niin olis kiva et paikalliset ihmiset sais otettua meihin yhteyttä, jos esim. sovitut aikataulut muuttuu tai ei muuten vain oikein pidä kutiaan. Tässä kun on taas pari päivää kulunu koululla lähinnä ootellessa, kun porukka ei osaa lukea kelloa tai ei muuten vaan välitä pitää kiinni sovituista aikatauluista. Mutta eipä sitä vissiin voi silti valittaa, vaan täytyy oppia elämään asian kanssa ja todeta, ettei ne meijän takia ala muuttamaan tapojaan. Useampi opiskelija on jo tullu meiltä kyselemään, et miksi Intia. Valitsitteko te Intian vai Intia teidät, ja siinä on aina pitäny pysähtyä miettimään, että taisi se olla niin päin, et me valittiin Intia. Sillon ei siis pitäis olla mitään varaa valittaa tavoista. Itteppä sitä on tänne halunnu ja hakenu. Mutta saa kait sitä silti pohtia niitä kulttuurin piirteitä, mitkä ittellä ärsyttää ja mihin paikallisten pitäis mun mielestä yrittää tehdä muutosta?!

Herkkupirtelöt about eurolla ;)

Välillä sitä tuntee olonsa niin kovin kusetetuksi, nimittäin riksakuskien kanssa! Nyt on ollu pariki reissua, joilla kuskit on kiskuroinu meiltä ylimäärästä hintaa, vaikka yleensä mittarilla matkustaessa pitäis päästä edullisimmin. Yhellä kertaa kuski ajeli jotain ihan ihme reittejä vähän pidemmän kautta ja kävi välissä tankilla niin, että mittari raksutti odottelumaksua koko ajan. No siinä ekstrahintaa ei kuiten tullu ko kympin tai parin verran, eli euroissa aatellen ei juuri mitään. Mutta toisella kertaa sit riksan mittariin oliki rakenneltu joku turbovaihe, noin 8 kilometrin matkalla mittarin kilometrilukema kerkesi nousta 20 kilometriin, jolloin hintaki oli sen mukanen. Numerot juoksi ruudulla ko missäki pajatsossa ja sitten ku tajuttiin se ja

Café Latte

mainittiin kuskille, niin numeroitten kulku hidastu, tais olla joku taikanappi ratin alla turisteja varten. Ei siinä auttanu ko maksaa ylimäärästä hintaa, melkeen tuplaten siihen mitä oikeasti siltä matkalta olis pitnäy, nimittäin ei mahottomasti ois voinu alkaa asiasta inttämään ko
ympärillä oli sit aika paljon muitaki riksakuskeja ja paikallisia. Ja täällähän paikalliset pitää yhtä ammattikunnista puhumattakaan. Oltais saatu varmasti melko ryöpytys jos ois alettu oikeen rutiseen siitä. Kyllä me nyt tieten sen verran pistettiin vastaan, ettei maksettu niitä veromaksuja enää, mitkä normaalisti tulis mittarilukeman lisäksi maksettavaksi, eikä sitä mittarilukeman 1,5-kertaista hintaa, mitä kuski oli alunperin matkasta ollu vailla. Kylläpä seki tais huomata, että todellaki tiiettiin mitä siltä matkalta oikeasti olis pitäny maksaa, että tajuttiin sen huijjanneen meitä! Eikä siks varmaan nostanu siitä sit sen isompaa meteliä.

Tämä hotellissa asuminen on kyllä kans yhenlaista hommaa. Ollaan kämppiksen kans kuljettu tällä viikolla melkeen joka päivä eri aikoihin koululla, johtuen tosiaan siitä, et ollaan siinä International Student festissä eri hommissa ja on siis ollu sovittuna eri aikoihin meetingejä. Sen takia on sit jätetty aina avain tuohon respaan lähtiessä (meillä kun ei oo ku yks avain huoneeseen), että päästään huoneeseen sisälle, tulipa sit kumpi vaan aiemmin takasin. Se, että jätetään avain tuohon respaan, tarkottaa täällä siis samalla sitä, että toivotaan siivoojien käyvän siivoamassa, vaikka todellisuudessa sillä nyt ei ihan joka päivä olis niin kauheasti väliä vaikkeivat käviskään, nimittäin ei se siivous kauheasti puhtaudessa näy (lattioita ei taideta juuri luututa, saati mitään pintojakaan pyyhkiä), mutta aika monessa muussa jutussa kuitenki näkyy. Ensinnäki vessapaperirulla löytyy joka päivä eristä paikasta, toistaiseksi kuiten ihan vessasta, mutta aina vaan kauempaa ja kauempaa

Koska rakastan ruokaa...

pöntöstä. Viimesenä se on nyt ollu peilin päällä olevan lamppulistan päällä. Toinen juttu mistä niiden käynnin huomaa on se, että sänky on useasti pedattu uusiksi, vaikka sen olis ite pedannu jo aamulla. Peitto on ollu monela eri tapaa taiteltuna, ettei pääsis kyllästyyn yhteen tapaan. Yks päivä meiltä oli kadonnut astianpesuaine ja pesusieni meidän keittiöstä, siivooja oli ajatellu, että ne olivat hänen. Mutta se oli ymmärrettävä väärinymmärrys, nimittäin se oli käyny sit näyttämässä vielä tuolle mun kämppikselle, että niillä todella oli itellä käytössä ihan samanlaiset välineet astianpesuun. Kait se oli ajatellu, että me oli pöllitty ne alunperin niiltä :) Sitten roskakorien tyhjennys. Yks päivä siivooja oli ilmeisesti unohtanu laittaa uudet pussit keräämiensä roskapussien tilalle ja meitä odotti siis tyhjät roskikset ilman pusseja. No mehän näppärinä laitettiin sitten ite omista kauppapusseista pussit niihin koreihin ja käytettiin niitä. Noh seuraavana päivänä tulin huoneeseen ja katoin, että siivoja oli käyny tyhjentämässä ne pussit, ei ollu niitä pusseja ottanu, mut roskat kuiten niitten sisältä. Tässä hetken huoneessa pyöriessä ehdin sit laittaa jo uusia roskia pusseihin. Sitten huoneen oveen koputettiin ja siivoojahan se siellä uusien tyhjien roskapussien kanssa oli vastassa. Hän ei osaa puhua eikä oikeastaan ymmärräkkään englantia ollenkaan,

... ja jälkiruokaa ;)

joten en ees yrittäny jutella mitään. Rouva suunnilleen juoksi sisälle sen näköisenä, että anteeksi kun häiritsen - nopeasti vaan käyn. Kävi ottamassa ne meidän itse laittamat kauppakassi-roskapussit pois roskakoreista ja laitto itse mukanaan tuomansa tilalle. Noh siinä se sit hetken katto niitä pusseja mitkä oli koreista ottanu ja päätti vissiin, että saadaan ite päättää mitä niille oikeen tehdään, ku nakkasi ne lopulta sit lavuaarin alle kaappiin piiloon ja juoksi ulos huoneesta. Hetken siinä katoin hämmentyneenä, että mitähän nyt tapahtu ja menin kattomaan sinne lavuaarikaappiin ja kyllä vain, siellähän ne miedän pussit oli roskinensa kaikkinensa. Vissiin se siivooja sit aatteli, et halutaan säilyttää ne pussit itellämme :D Ei ollu kuiten seuraavana päivänä nostanu niitä enää roskiksesta pois, ku laitoin ne sitte itte sinne hänen tuomiinsa roskapusseihin.  Tais tulla melko sekavasti kerrottu juttu, mutta oli se kyllä vähän sekavan olonen juttu sillonki, kun se tapahtu :D Sen jälkeen roskahuoltoki on kyllä toiminu moitteettomasti.

Näillä on pärjättävä.

Pyykinpesua ollaan tässä mietitty oikeastaan aivan saapumisesta asti. Hotellin kautta vois pyykkäyttää vaatteet, mutta hinta olis 50 rupiaa/asukokonaisuus (paita+housut), joten kuulostaa pidemmän päälle melko kalliilta ja ollaan kuultu et hotellin pesupalvelu toimii toisinaan melko hitaasti, saattaa mennä viikkoki et saa vaatteet takasin. Yllätykseksemme melkeen samat hinnat on ollu lähes jokaisessa pesulassa mitä lähialueilta on löydetty - 40-50 rupiaa/asukokonaisuus tai jopa yhdelta vaatekappaleelta. Toistaiseksi ollaan siis pitäydytty nyrkkipyykkäyksessä tai ainaki minä oon :D Sitä vaan tuntuu, ettei sillain oikeasti saa puhtaita vaatteita, varsinkaan kun kuivattamiseen menee pari vuorokautta tässä ilmastossa. Kerkiää vaatteet homehtua pyykkinarulle. Tai no ei oo kyllä sitä pyykkinaruakaan, mutta oon sit ripustellu pyykkejä vähän sinne tänne ympäri huonetta kuivumaan. Mitkä nekin oli siivoja halunnu käydessään asetella uusiksi. Onneks kuiten nyt pari päivää sitten löydettiin pesula, jossa hinnasto oli kilojen mukaan - 75 rupiaa kilolta elikkä euron verran. Sillä ehkä raskis pyykätäkki jo pari kertaa kuussa kaikki kamppeensa. Voihan sitä aina väliin sit nyrkkipyykätä, kunhan saa ees välillä käytettyä kunnon pesussa. Mutta pitää kokeilla ensin vähän huonommilla vaatteilla pesulan tasoa, tuleeko vaatteet puhtaana, onko valkoset edelleen valkosia ja no tietenki, että saako kaikkia vaatteita ylipäänsä takasin vai syököhän pesukone osan :D

Tämännäkösenä lähin kouluun.

No sitten, pitänee vähän kertoa mitenkä se Fashion show onnistukaan ja minkälainen kokemus se oli mallimaailman ensikertalaisen silmin. Showpäivän aamuna tavattiin tämä paljon kehuttu muotiguru, joka oli ehkä noin 40-vuotias, silmälasipäinen ja lyhyttukkanen nainen, joka todellakin antoi heti ymmärtää tietävänsä oman arvonsa ja asemansa. Ei paljon auttanu ku kantaa vaatesäkkejä kiltisti backstagelle ja valmistautua meikkaukseen. Muotimatami hehkutti koko ajan kuinka suuria diilejä hänellä on ollut ja kuinka tunnetut mallit hänen esityksissään on esiintynyt. Tuli vähän semmonen olo, että tajuaakohan rouva hyvä kenen kanssa hän nyt on tekemisissä. No onneks se kuiten tuntu ymmärtävän, että me ollaan vaan opiskelijoita, mut oletti meidän kuitenkin osaavan toimia ammattimallimaisesti. Matami otti meidät suomalaiset heti ensimmäisenä meikkaukseen, koska kukaan muu ei harjoituksiltaan vielä joutanut. Noh meikit oli mitä oli, kuvastapa se näkyy. Meidän mielestä ei todellakaan kovinkaan hienoja, varsinkaan siihen nähden, kuinka suuri guru tämän mamman piti omien sanojensa mukaan olla. Venla (siskon 3v tyttö) olis voinu tehä mulle vähintäänki yhtä hienot meikit! Meidän oli tämän mallihomman lisäksi tosiaan osallistuttava siihen Food as a National Flag-

Meikin jälkeen.

osioon, Country presentationiin ja Country marchiin, mutta ei ehditty osallistua muihin ku presentaatioon, jossa sielläkin käytiin vain pikaisesti esittelemässä Suomi 3 minuutissa. Ja olihna se vähän noloa niissä hirveissä meikeissä, pikkusen muut siellä olijat katto pitkään niitä meikkejä. Sen jälkeen suunnilleen juostiin takasin laittamaan puvut ja hiukset. Noh vaatteet oli kyllä miten sen nyt sanois, tosi halvan näkösiä. Parilla tytöllä oli melko kivat vaatteet, mutta esimerkiksi omista vaatteista en kyllä tykänny yhtään. Korsetti päällä, kultasen legginsit suoraan kaupasta, revityt sukkahousut vielä päälle ja kangasriepuja roikkumaan sinne tänne. Olisin ittekki osannu tehä semmosen asun. Siihen ku lisäs vielä tosi huonolaatuisen peruukin ja ihan ihme faaraokypärän päähän niin lopputulos oli transu. Siltä ainaki itestä näytti ku peiliin katto. Ja siittä hyvästä piti maksaa vielä 2000 rupiaa sille emännälle. Meinasi vähän loppua mielenkiinto kesken jossain

Lopputulos.

vaiheessa, kun siinä korsetissa piti oottaa noin neljä tuntia, ei voinu enää käyä ulkona tai ees vessassa ja istuminenki oli vähän vaikeaa ku sekorsetti oli niin pitkä ja tiukka. Onneks meillä oli kuiten mukava porukka kasassa siihen näytökseen, joten pystyttiin vähän piristään toinen toisiamme:) Ite näytös meni sit kuuleman mukaan tosi hyvin ja oli ne vaatteet ja meikit näyttäny yleisön silmiin hyviltä. Itte kyllä tärisin ihanhulluna ainaki parilla eka kerralla ku piti lavalle kävellä, mutta saanen sen anteeksi näin ensikertalaisena;) Mut tuli kyllä sellanen olo, et tuo oli ensimmäinen ja viimeinen kerta ku minut saa mihinkään muotinäytökseen mukaan, ainakaan tommosen matamin komenneltavaksi, joka leijuu niin korkealla pilvissä oman egonsa kanssa, että olis tehny mieli lyyä sille vähän "kiviä taskuun"!

Esityksen jälkeen.

Esiintymisen jälkeen ja vähän jo sen aikanaki tuli hulluna tummaihosia opiskelijoita ottamaan yhteiskuvia meijän kanssa, oli hetken melko hehkee olo! Tais olla kyl suurin vetovoima tällä meijän ihon värillä :) Olis ihan jännä tietää monenko intialaisen, nigerialaisen ja kaiken maailman kansalaisen facebookista ittensä tuon jälkeen löytää. Esiintymisen jälkeen ku oli vaatteet saatu viimein vaihdettua takas omiin ja vähän siivottua enimpiä meikkejä poies, päästiin viimein syömään ja sitten kattomaan muidenki esityksiä, joita tosin ei ollu montaa enää jäljellä. Nähtiin muutama tanssiesitys ja yks näytelmä, mut siinäpä ne sit oliki. Kaiken kaikkiaan tuo iltatapahtuma oli melko kummallinen. Alkuun oli kuulemma ollu pari tuntia pelkkiä puheita, tervetulotoivotuksia, palkitsemisia ja kiittelyitä. Sen jälkeen oli niitä esityksiä ja joka esityksen välissä oli aina joku ihme musiikkipätkä, jolloin soi ihan Suomessakin suosittuja pop/rock biisejä hullun kovalla ja bassot jytissen, jonka ite ainaki oletin olevan jonkunnäköinen valmistautumisaika seuraavaan esitykseen niin esiintyjille kuin valo- ja musiikkipuolen hoitajillekin. Yleisö oli ihan fanaattisen oloista, ne huusi, vihelteli, hurrasi ja hyppi penkeiltään siellä aina ku joku oman kansan edustaja tai muuten vaan hyvä esiintyjä oli lavalla. Ja lopussa yhen musiikkipätkän aikana yleisöstä juoksi porukka siihen esiripun eteen lavalle tanssimaan hulluna, ihan niinku Suomessa tehään jossain baarissa korkeintaan. Todettiin vaan, et ne ei taida päästä täällä baareileen ihan niin usein ku meillä päin :P Kokonaisuudessaan tapahtuman järjestäminen oli kyllä melkonen kaaos. Ohjelmajärjestykset muuttu moneen kertaan vielä itse juhlan aikana, juontajina olleitten suomalaisten mukaan suurin osa juonnoista oli menny vielä viime hetkillä uusiksi ja niitä vedettiin ihan

Muitaki malleja :)

extempore omasta päästä. Yleisöki pomppi ees taas, porukkaa tuli ja meni ja ruokailukin oli järjestetty siihen taustalle sillain, että ohjelma jatkui taukoamatta ja ei voinut käydä syömässä missaamatta jotain ohjelmanumeroa. Vähän eri meininki ku Suomessa tuommosissa juhlissa.

Koulun parkkipaikka, pyöriä, pyöriä, pyöriä...

Ilta ja koko viikko huipentui kotimatkaan. Äiti ala saa hepulia ku luet :D Nimittäin meille oli yks opettaja järjestäny kyydin kotiin  sieltä juhlasta, kun siellä meni niin myöhään, ettei olis ollu turvallista lähteä enää riksalla matkusteleen. Noh, sen opettajan kaverin autoon mahtu vaan 5 ihmistä ja meitä oli 6, joten yhden täytyi matkustaa tämän opettajan moottoripyörän kyydissä kotiin, ja minä tietenkin uhrauduin (lue: vaadin tytöiltä että pääsen) siihen kyytiin :D Kauhea pyöräkuume muutenki täällä tullu, ku niitä pörrää koko ajan jokapuolella. Oli aikas jännää, vaikka liikenne olikin tosi paljon vähäisempää sillon puolen yön tietämillä ku mitä päivisin. Ja täällähän ei tosiaan kypäriä käytetä, ainakaan kyytiläiset, niin sai tuntea lämpimän kesäyön tuulahduksen kivasti kasvoillaan koko matkan! Olin niin fiiliksissä! Ja kaiken kruunasi vielä se, että pääsin avaamaan ajokauden, kun mainitsin itellänikin olevan pyörän, niin opettajahan tarjosi heti, että käy kokeileen ja itehän olin definetly heti valmis! Piti kyllä vielä varmistaa, että ootkos nyt ihan varma, että annat kokeilla. En käyny ku ihan parisataa metriä ajamassa ja hyvin hitaasti, ku risteyksiin piti hidastaa, mutta olihan se mahtavaa pitkästä aikaa. Suomen kesää siis odotellessa! ;D

Ajokauden avajaiset! :D