Koulun/harjottelun aloittelutunnelmia:)

Pari päivää tässä taas vierähtäny melko vauhdikkaasti, nimittäin koulun tai no harjottelun alottamisen parissa. Maanantaina lähdettiin koululle aivan siinä uskossa, että käydään vaan tilaamassa ID-kortit ittellemme, jotka saatais ehkä joskus viikon päästä ja vähän sovittais jatkokuvioista, tapaamisista liittyen harjottelun toteuttamiseen sun muuta. Näin meille oli annettu ymmärtää et homma lähtis liikkeelle, aivan kevyesti ja lähinnä ootellessa niiden ID-korttien saamista. Noh, eihän se nyt ihan niin mennykkään, nimittäin ku mentiin koululle, jonne meillä ei siis ollut ees sovittuna tapaamista ainakaan meidän tietääksemme, niin siellä oleva kv-vastaava jututti meitä hetken ja tilasi kunnon vastaanottokomitean paikalle. Paikalle ilmesty jos jonkinnäköstä opettajaa, oli sairaanhoidon ja fysioterapian edustajat, englannin opettaja, saksan/ranskan opettaja, joku atk-ihminen ja taispa olla pari semmostaki joiden titteli jäi mulle ainaki vähän epäselväksi. Kuvia ei toistaseksi olla koululla oikein uskallettu ottaa, ku on vähän ollu epäselvää saako niitä siellä ottaa. Aurinkolasit ei ilmeisesti ainakaan oo oikeen hyväksyttyjä käyttää ja puhelimien käyttöki on kyllä merkeillä kielletty, mutta kylläpä kaikki niitä silti koko ajan käyttää.

 Meille kerrottiin ensin yhteisesti heti seuraavana viikonloppuna olevasta kansainvälisten oppilaiden juhlasta, jonne olis kuulemma mukaan tulossa noin 40 eri kansalaisuuden edustajia ja meidät toivottiin siis edustamaan Suomea, tapahtumasta lisää vähän myöhemmässä vaiheessa. Sitten sairaanhoidon opettaja otti meidät mukaan ja vei suoraan sairaanhoidon rehtorin tykö. Se oliki semmonen kokemus että huhhuh. Se rehtori oli melkonen matami, tosi tiukan olonen ja osoitti meille kyllä heti paikkamme. Intiassa kun on tosi tarkka hierarkiajärjestys ja se rehtori on sairaanhoitopuolen ihan korkein pääpomo. Ensin se kuumotti meitä siitä, ku meillä ei ollu itellä tulsotettuna meidän hakulomakkeita, jotka on toki lähetetty sinne jo hakuvaiheessa, mutta ovat ilmeisesti jääneet sinne kv-vastaavan pöydälle.  Seuraavaksi kuumotettiin sillä, kun me ei osattu esitellä oikein millä koulutusasteella me nyt oikeen opiskellaan, täällä kun ei tunneta sanaa ammattikorkeakoulu vaan se on sit degree student tai jotain vastaavaa. Ei me edelleenkään olla päästy aivan selville mitä opiskelijoita me nyt sit ollaan ja millä kirjainyhdistelmällä meidän pitäis ittemme esitellä. Aika hämmentävää sinänsä. Oli se rehtori kuiten aivan reilun olonen lopulta, halus vaan näyttää mistä se kana täällä pissii. Saatiin tehtyä suunnitelma harjottelupaikoista tälle Intia-ajalle ja lupasipa se järjestää mitä tahansa teoriaopetustaki meille tarjolle, kun vaan kerrotaan mitä haluttas täällä opiskella. Hakuvaiheessa meille oli annettu ymmärtää, ettei voitais tehä harjottelua muualla kuin koulun omassa yksityissairaalassa, mutta eihän se nyt ihan niin mennykkään. Nimittäin meillä on vaan kaks viikkoa siinä tähän alkuun ja sitten ollaanki kaks viikkoa jossain kotihoidon tyyppisessä palvelussa, jonka jälkeen vielä kuukausi kunnallisessa sairaalassa, jossa nähdään vähän "huonompiki" sairaala ja enemmän tavallisia tallaajia potilaina, tuolla yksityisen puolella kun on pääosin rikkaita ja kansainvälisiä potilaita. Alunperi n rehtori sanoi, että miedän pitäis alottaa työt heti seuraavana päivänä, tiistaina, mutta tiistaina kun mentiin sairaalalle, selvisiki, että sillon olis vaan orientaatio elikkä sairaalan esittely, joka lopulta kesti vaan pari tuntia. Varsinaisesti työt alotettaanki vasta ens viikon maanantaina, jolloin saadaan sit tarkempi suunnitelma mille osastolle millonki mennään, mutta tarkoitus olis olla aina pari päivää kullakin osastolla tutustumassa, yks tyttö aina yhellä osastolla kerrallaan. Vielä ainaki kuulosti aika lupaavalta ja osastot vaikutti tosi mielenkiintosilta. Osatot täällä menee vähän erilailla kuin yleensäottaen Suomessa, mutta niistä taidan kertoa lisää sitten, ku on alotettu oikeasti työt, sitten oon varmaan paremmin perillä, mitä kullakin osastolla oikeasti tehdään. Tämä loppuviikko saatais kuitenki keskittyä kansainvälisyysjuhlaan, niinku se kv-vastaava oli alunperin meidän ohjelman ajatellukki. Se olis niinku meidän työ nyt. Työviikot sairaalalla tulis jatkossa olemaan maanantaista lauantaihin ja työpäivät ma-pe aina 8-16 ja lauantaisin 8-13. Työtunteja kertyy melko nopeasti kun viikkotuntimäärä olis kuiten sen 45 tuntia, mutta niin kait sitä pitääki kertyä, nimittäin rehtori suunnitteli meille toukokuun kokonaan vapaaksi, korkeintaan paperihommia ja kiinnostuksen mukaan teoriaopintoja. Lähtöpäivähän meillä on 19. toukokuuta, eli reissailuaikaa pitäis olla ihan kivasti ;D

International Students Festiä varten meillä olis pitäny olla mukana Suomen lippu, mielellään joku kansallispuku, vähän juhlavampaa vaatetta ja jos minkäkilaista Suomeen ja suomalaisuuteen liittyvää materiaalia. Tokihan nyt kaikilla suomalaisilla pitäis löytyä kansallispuku ja Suomen lippu repusta ku reissuun lähtee, mutta kappas kun ei oltu tämmösestä tapahtumasta kuultu, niin eipäs oltu osattu varautua. Suomen lippua mietittiin pitkään mistä semmonen saatais, kun semmoseen paraatiin tarvittas se heiluteltavaksi, mutta ei vielä olla ainakaan keksitty. Ajatuksena oli vielä kunniakonsulilta semmosta kysellä, mutta saas nähä löytyykö. Onneks koululta kuiten yks iso lippu löyty juhlapaikan pääovelle, joka osoittaa Suomenkin edustuksen. Lisäksi meidän pitää valmistella noin 3 minuutin esitys Suomesta ja suomalaisuudesta ja hankkia materiaalit "Food as a National Flag" ohjelmanumeroon, jossa jokaisen maan pitää valmistaa A3-kokoselle paperille oma lippu niistä ruokatarvikkeista, joita maassa käytetään paljon. Ei onneks haastava tapaus tuo sininen risti, mutta ajatuksena olis kuiten tehä risti mustikoista (vähän tummia mutta sinisiä kuiten) ja valkonen pohja maidosta ja/tai kaurapuurosta. Niitä ainaski Suomessa syödään ja kaippa niillä nyt suunnilleenkaan saa oikeat värit esille :) Aluksi mietittiin paraatiin tarvittavan lipun valmistuttamista täällä jossain kangaskaupassa, mutta todettiin, ettei voida teetättää semmosta feikkilippua, kun lippu on kuitenki Suomessa melko pyhä asia ja siellä on niin isoja herroja vieraina, nimittäin ainakin Afganistanin suurlähetystöön on kutsu lähtenyt.

Tuo tapahtuma on työllistäny meitä muutenki melko kivasti, tai no väliin kyllä tuntuu ettei niin kivastikkaan. Kaks meistä houkattiin heti siihen juontajiksi ja kolme (minä mukaan lukien) mukaan semmoseen  muotinäytökseen, johon piti saada kasaan kansainvälinen näytösryhmä (6 tyttöä+6poikaa). Ryhmässä on nyt siis lopulta ainaki me 3 suomalaista tyttöä, gambialainen tyttö, ehkä myös thaimaalainen tyttö ja poikia ainaski Iranista ja jostain muualtaki. En ihan oo pysyny perässä keitä siihen nyt lopulta pitäis kuulua, nimittäin harjottelu on ollut lähinnä odottelua, odottelua ja vielä vähän odottelua. Tää kulttuuri on kyllä osoittautunut yhdeksi odottamiseksi! Meille on annettu aika moneltako nähdään koulun pääporteilla ja tunnollisina suomalaisina tietenki ollaan oltu ajallaan. Yleensä ketään muita ei näy ainakaan puoleen tuntiin ja senkin jälkeen on odoteltu ainaki pari tuntia, että saatais kaikki kasaan. Nyt on kaks päivää oltu pyörimässä koulussa tuon muotinäytöksen tiimoilta, muttei vieläkään olla koko porukalla saatu katottua läpi, miten siellä lavalla nyt pitäisi kävellä ees taas ja poseerata. Hieman ehkä turhauttavaa näin suomalaisen näkökulmasta, kun on tottunut, että paikalle kokoonnutaan ajallaan, katotaan homma läpi ja lähetään jatkamaan omia hommia. On me kuiten mallikävelyä ja poseeraamista tyttöjen kanssa harjoteltu, mutta vähän epäilyttää saadaanko oikeasti hieno esitys aikaseksi sunnuntaihin mennessä, nimittäin sillon tämä näytös pitäis olla. On meillä sentään huominen vielä aikaa, mutta perjantain ja lauantain piti olla ainakin alustavan suunnitelman mukaan pyhitetty sporttitapahtumapäiviksi, jolloin ohjelmassa olis kaikkien mahollisten urheilulajien turnauksia koululaisten kesken, oppilaita kun pitäis tulla kaikista eri collegeista ympäri Intian. Kaiken kaikkiaan muotinäytöksen pitäis olla hieno kokemus ainakin jos se onnistuu niinku on suunnniteltu. Ite meidän pitää maksaa siitä noin 2000 rupiaa (25e), mitä ei ollu meille aluksi kerrottu, mutta lupauduttiin kuitenki se maksamaan. Hintaan pitäis kuulua yhden Intian suosituimman muotisuunnittelijan tekemät puvut (joita ei saada ees itelle), meikkaus ja kampaus. Sen suunnittelijan pitäis tuua sunnuntaina joku tiimi mukanaan, joka laittaa meidät näytöskuntoon ja sitten toivottavasti ollaan viimesen päälle laitettuna ja saadaan itellekki ehkä joku nätti kuva napattua :)Tuoki vähän epäilyttää, nimittäin edelleenkään meistä ei oo otettu ees mitään mittoja ja tänään kuulosti, ettei meidän muotiesitykselle ollut ees teemaa päätettynä, ehkä Egypti tai ehkä sittenki eri Intian eri vuosikymmenet. Saas nähä siis mitä tuleman pitää, toivottavasti siis on hyvä kokemus tulossa :D

Ruokailuista on kyllä pakko vähän kirjottaa. Niinku oon kyllä tainnu jo mainita mutta en voi olla edelleen hehkuttamatta, täällä saa ruokailtua kunnon lounaan 1-2 eurolla! Toki kalliimmallaki löytyy, mutta sillon ei ruokapaikka kyllä yleensä oo paikallinen vaan joku kansainvälinen ketju. Vastoin kaikkia ohjeistuksia ja rehtorin antamaa ulkonasyömiskieltoa (pelkää, et saadaan mahatauti, eikä päästä töihin) uhmaten ollaan käyty oikeastaan joka päivä ulkona syömässä tai vähintäänki koululla semmosessa ruokalassa. On tullu syötyä jäätelöstä tehtyä pirtelöä, mikä muuten täällä on ihan sikahyvää, ja tuoresalaattia burgerin välissä. Vaikka ruoka tosiaan on melko tulista, niin kyllä sitä saattaa syödä, nimittäin kyllä se tulisuus on täällä ihan erilaista ku Suomessa. Taitaa olla pikkusen eri mausteet käytössä. Välissä on kyllä pitäny melkeen itkua vääntää ku on ruoassa ollu niin paljon jalapenoja, eikä oo kehannu blogata niitä pois vaan syöny kiltisti kaiken, mutta ruokien kanssa tulevat soosit on alkanu kyllä maistua melko hyvälle ja joka aamu soosikipot on pikkusen tyhjempiä ku edellisenä aamuna. Täällä puhutaan ruuasta muutenki tosi paljon. Ilmeisesti  hyviin tapoihin kuuluu kysyä "oletteko syöneet jo aamupalan" tai "mitä söitte aamupalaksi", meiltä kysytään yleensä vielä perään, että mitä tykkäätte intialaisesta ruuasta. Koulun ruokalassa yks työntekijä nauro meille ku otettiin tänään kuvia meidän ruoista (laitan kuvia sit myöhemmin), ja kysyki vielä, että "otitko tosiaan kuvan siitä ruoasta?!"

Tapoja joita toivottavasti en omaksu itelleni täällä olon aikana on kyllä pään heiluttaminen. Nimittäin pään pyörittely täällä tarkottaa "kyllä" tai voi se tarkottaa myös "ehkä", aika monet pyörittelee päätä koko ajan ku puhuvat jotain, mikä ittestä tuntuu kyllä ihan hullulta. Joskus ku kävellään tuolla kaduilla esim. kauppaan mennessä ja riksakuskit tulee tarjoamaan kyytiään, niin itte pyörittää päätä tarkottaen "ei kiitos, ei tarvita kyytiä" ja sitten hoksaa, et täällähän se tarkottaa "kyllä". Noh kylläpä ainaki tähän mennessä ne on tajunnu kuitenki, ettei tosiaan olla tulossa kyytiin. Toki me erotutaan niin hyvin joukosta, että vissiin ne ymmärtää miedän erilaiset tavat. Toinen ei-toivottu tapa on tuo myöhästely, nimittäin aikataulut täällä pettää aina vähintään puolella tunnilla, tosin myöhästelyn oon tainnu oppia vähän jo Suomessaki. En ymmärrä miten ne pystyy pitämään mitään koulutunteja, ku vaikuttaa, ettei kukaan oo koskaan missään ajallaan. Ja vielä yks ei-toivottu tapa tulee mieleen, nimittäin se, että täällä mihinkään ei voi sanoa ei tai en tiiä. Vaikka minähän kyllä normaalisesti aina tiiä vastauksen kaikkeen ja osaan muutenki tosi hyvin kieltäytyä kaikesta, mutta vois sitä nyt ees joskus sanoa ei, tai myöntää jos ei johonki tiiä vastausta. Nimittäin esim riksa-kuskit ei tosiaankaan voi sanoa jos ne ei tiiä miten ajetaan annettuun osotteeseen, ne vaan lähtee ajamaan jonnekki sinne suunnalle ja kyselee sit matkalla muilta riksa-kuskeilta tai seku vain kävelijöiltä, että mihinkä pitäis ajella. Ihme hommaa.

Toivottuja taitoja taas on kaupanteko ja hinnasta sopiminen. Toki aina ei oo hyvä tingata hinnoista, mutta sitä täällä ainaki saa harjotella, nimittäin riksakuskien kanssa. Tässä noin viikon aikana on kyllä melko hyvin oppinu käsittämään mitä hintoja miltäki matkalta on kohtuullista maksaa, ainaki ku kuljetaan hyvin pitkälti nuita samoja matkoja päivittäin. Reilu kymmenen kilometrin koulumatkasta voi maksaa noin 150 rupiaa (n 2e) suuntaansa, mikä siis jaetaan maksettavaksi kaikkien kyytiläisten kesken, yleensä mennään kolmestaan. Koulumatkoihin ei siis kulu todellakaan niin paljoa rahaa, ku mitä mulla menee Suomessa auton tankkiin. Jääpähän vähän enempi rahaa ostosteluun ja matkusteluun sitten toukokuulle ;) Nyt ollaan saatu hankittua intialaiset prepaid-liittymät, mutta ne ei oo ainakaan vielä auennut, joten täytynee odotella huomiseen ja kokeilla uudestaan. Liittymän hankkimista pidettiin kuiten hyvänä vaihtoehtona, et saadaan halvemmalla soitettua toisillemme, kun kuiten töissä ollaan eri osastoilla ja muutenki liikutaan toisinaan pienemmissä porukoissa. Voipi soitella vähän halvemmalla missä muut menee. Suomen liittymällä soittaminen maksais jotain 3e/min ja vastaaminenki tais olla yli 2e.

Kyllä tässä päivää vaille viikon aikana on ehtiny nähä ja kokea yllättävän paljon, niinku tästä taas romaanin mittasesta kirjotuksesta voi ehkä päätellä, mutta edelleen aina välissä tulee se kummallinen tunne, että hetkinen, oon tosiaanki Intiassa! :D Nautin kyllä tästä aivan tosi paljon, ainaki vielä, vaikka haasteitaki on jossain määrin tullu. On tämä niin erilainen kulttuuri ja niin erilaiset ihmiset, tavat, ruoat ja luonto (no sitä nyt ei tässä kaupungilla hirveesti ees nää) ja ennen kaikkea aivan uusi, erityislaatuinen kokemus kokonaisuudessaan.  Kuvia ei tähän tekstiin nyt sit tullu laitettua, mutta onneks edellisessä oli reilummasti ja seuraavaan lupaan taas räpsytellä lisää!