Ensikosketus Intiaan

Tässä jo kohtuu hyvin nukutun lentomatkan ja ensimmäisen Intiapäivän jälkeen vois taas kirjotella vähän ensimmäisiä tuntemuksia, mutta ennen sitä kerron kuiten vielä vähän matkanteosta. Edellisen kirjotuksen kirjottelin sillon lähtöyönä kahen aikaan, joten ajatus ei välttämättä pysyny ihan kasassa sillon. Tosin en tiiä pysyykö nytkään yhtään sen paremmin kaiken tämän uutuuden keskellä.

Elikkäs torstaina 13.2. aamulla kuuden aikaan tavattiin muiden kohtalotovereideni kanssa Helsingin lentokentällä ja klo 7.55 eka lento lähti kohti Lontoota. Lento meni oikeenki mukavasti, nimittäin koko yön valvomisen jälkeen tuli nukuttua koko matka, lukuunottamatta tietenkään kahvitarjoilua, jolle piti herätä syömään sämpylää ja juomaan kaffetta. Lontoossa ooteltiin nelisen tuntia jatkolentoa Bangaloreen, jollonka ehittiin käyä syömässä kunnon ruoka ennen lentoa. Se oli ehkä jokseenki virhe, nimittäin heti kun tämä kauan odotettu ja jännitetty yli 9 tunnin lento pääsi ilmoille, alotettiin kahvi- ja snacksitarjoilu. Nukuttua tuli taas melko kiitettävästi matkan aikana. Väliin yritin alkaa kattomaan jotain leffaa siitä eessä istuvan niskaan integroidusta pikkunäytöstä, josta löyty yllättävänki hyvä leffatarjonta! Tosin melko harvassa oli tekstitystä, eikä siinä hälinässä tahtonu kuulokkeilla saaha äänistä selvää, joten unihan siinä tahtoi tulla:) Noh, yhtä kaikki, matka meni tosiaanki yllättävän nopeasti ja kivuttomasti, eikä nälkäkään päässy yllättämään missään vaiheessa, kiitos hyvän ruokatarjoilun (snacksiä alkuun, lämmin ruoka välissä ja vielä aamupala ihan lennon lopuksi). Ei voi valittaa, paitsi noh vähän tuntu väliin ahtaanlaiselta penkit istua, kun eessä istuva päätti nukkua selkänoja kaadettuna mun syliin.

Intian lentokentälle päästyä alko tuntuun melko kuumottavalta. Täällä sitä tosiaan oltais ja pitäis viihtyä seuraavat 3 kuukautta. Kaikki vartijat tuntu näytti vähän pelottavilta ja tiukoilta, ja luonnollisesti vaaleaihoisten vähemmistön edustajina meitä tunnuttiin tuijottavan melkolailla. Ennen laukkujen saamista piti esittää passi ja viisumi tarkastajalle ja mennä vielä kertaalleen turvatarkastuksen läpi, mikä tuntu melko kummalliselta, kun ei Suomessa semmosta käytäntöä ole. Vielä laukkujen saannin jälkeenki piti kertaalleen näyttää passia ennen ku pääsi ulko-ovesta ulos. Onneksi kaikki meni hyvin ja viimeinenki harjottelutoveri löydettiin oottamasta meitä ulko-ovien luota, hän kun oli aloittanut tämän Aasiassa lomailun jo vähän aikasemmin.

Seuraavaksi saatiinki jännätä minkälainen auto ja kuski meitä oottais. Hotellin kautta oli järjestetty kyyditys kentältä hotellille ja aiemmilta Intiassa vaihdossa olleilta oli kuultu, että kannattaa varautua siihen, et auto on joku mallia mini, kaikki laukut ja reput laitettas katolle jonku pyykkinarun varaan ja itte saatais istua niinku sillit purkissa sylikkäin, että mahuttais autoon. Noh, onneksi nämä oli ihan turhia pelotteluja meijän kohalla, nimittäin meitä ootti mukava mieskuski "Fenlande students"-lappu kourassaan ja johdatti meidät hyvän kokosen tila-auton luo. Noh, naisia kun ollaan, ja minun laukkujen kokoa yksistäänki jo kun kattoo, niin voi päätellä, että edelleen kolme rinkkaa piti laittaa katolle ja kyllä, ne köytettiin vaan pätkällä pyykkinarua.  Suurin osa laukuista, mm. ne missä oli läppärit ja sen semmoset arvokkaammat kamppeet, liikennekulttuuria. Ensin näytti, että täällähän on melko rauhallista eikä liikennettäkään paljoa ole, mutta noh, lähempänä kaupunkia ja kellon käydessä aamu kuutta paikallista aikaa, alko liikennettä olemaan melkosen paljon enemmän. Sai kyllä heti todeta, ettei todellakaan kiinnostais lähteä täällä ite auton rattiin! Mulle ei turvavöitä autossa riittäny, jotenka senki puolesta pikkusen meinas jännättää, ku puikkelehdittiin autojen, kuorma-autojen, riksojen, skoottereiden ja moottoripyörien seassa, mahtupa samoille teille myös muutamia lenkkeilijöitä, pyöräilijöitä ja koiriakin. Lehmiä ei vielä aamuyöstä nähty. Tunnin ajomatkan jälkeen päästiin ehjinä hotellille, kirjauduttiin sisälle kahden hengen huoneisiin ja lähettiin muutaman tunnin kauneusunille:)

Aamupäivästä respasta soitettiin ja kysyttiin tultaisko aamupalalle ja mehän herättiin. Vielä ei kuiten uskaltauduttu ottamaan intialaista aamupalaa vaan tyydyttiin länsimaalaiseen, jona tarjoiltiin munakas parin paahtoleivän kanssa ja kippo papaijan palasia. Täytynee vaihtelun vuoksi huomenna kokeilla myös intialaista aamupalaa, nimittäin kolme kuukautta syödä pelkkää vehnäpaahtoleipää aamupalaksi saattais pikkuhiljaa alkaa tökkimään! Ja toisekseen, eikös tänne oo tultu tutustumaan tähän kulttuuriin, joten tuntuis vähän tyhmältä syyä länsimaalaista aamupalaa aina. Hyvin syöneinä lähettiin katteleen vähän lähiympäristöä, käveltiin pitkin jalkakäytäviä, jos niitä niiksi voi sanoa, ainaki paikoin oli melko heikossa kunnossa, niinku kuvasta näkyy.. Katseita, moikkailuja ja tööttäilyjä saatiin osaksemme jonkin verran, tosin ois melkeen olin oottanu, että olis ollu enempiki tuijottamista. Ja no ehkä myönnän, et tööttäilyt ei tainnu olla meille, vaan kuuluu ennemminki liikennekulttuuriin täällä. Totesin kyllä, et toisaalta täällä käytetään tööttiä melko viisaastikkin, nimittäin käsittääkseni tööttämällä pyritään tavallaan varottamaan muita autoja ja tiellä liikkujia siittä, että "täältä mä nyt meinaan tulla". Todettiin tyttöjen kans, et liikenteessä vallitsee hallittu kaaos, näin länsimaalaisen silmin vaikuttaa, ettei niillä mitään järjestystä siinä oo, mut ku vähän aikaa seurailee, niin kyllä kait nuot aivan loogisesti väistelee toisiaan.

Tässäpä meijän hotelli ulkoa päin.

Kaupunkiseikkailun ja ruokakauppareissun päätteeksi piti vähän saaha seku vain hengailla, jotenka päädyttiin hotellin katolle ottamaan aurinkoa pariksi tunniksi, hikihän siinä löhötessäki tuli reilun 30 asteen lämmössä ;) Hotelli on vaikuttanu mukavalta ja henkilökuntaa on vähintäänki riitävästi. Kaikki on mahottoman auttavaisia ja kohteliaita, vähän meijän auringonotto operaatio herätti siivoojatytöissä hilpeyttä, tiä sit onko se niitten mielestä jotenki turhaa hommaa tai jtn, mut ne onki ite jo valmiiksi niin ruskeita:) Äsken sain huomata sen, mistä siskoni rakkaani mua jo kotopuolessa varotteli, mutta enhän tietenkään muistanu sitä kaupassa ollessa. Niin innoissani ostin pikakahvia ja maitoa, että saapi kahvia juua, sitä kun on tottunu kotosalla melko lailla suurkuluttamaan. Noh, eihän se maito mitään maitoa ole! Piimä olis osuvampi kuvaus. Ei oikein tahtonu kahviin liueta ne "piimäpaakut", mut sen kanssa meinataan kuiten murot vielä syyä, niitäkin ku tuli paketti ostettua, joten täytynee alkaa totuttelemaan piimän makuun! Kaikki on muuten ollu ja menny kyllä hyvin ja voin helposti kuvitella viettäväni täällä seuraavat 3 kuukautta! Edelleen kyllä pelottaa, että jossain vaiheessa se kulttuurisokki iskee, taikka sitten se odotuttaa itseään Suomeen paluuseen saakka. Pari päivää mennään vielä ainaki ihan lomafiiliksissä, nimittäin vasta maanantaina olis tarkotus mennä ilmottautumaan koululle ja järjestelemään harjottelun aloittamista! Sitä ennen on hyvä tutustua vähän lisää kaupunkiin, käydä ostoksilla (esim. haaremihousuja ihan pakko saada!), kokeilla riksakyytiä ja totuttautua tähän lämpöön ja 3,5h suomen aikaa edellä olevaan vuorokausirytmiin!

P.S. Tänään törmättiin ensimmäiseen suomea puhuvaan intialaiseen. Oltiin kahvilla ja yhtäkkiä viereisestä pöydästä poika kyssyy, että "Anteeksi, puhutteko te suomea?" Vähän meinasi hämmentää. Hän oli asunu kolme vuotta Suomessa ja muuttanu ihan vasta takasin Intiaan. Pitänee siis ruveta vähän miettimään mitä kaikkea sitä puhuukaan ääneen julkisilla paikoilla :D