 |
Vaihtorahoina täällä saattaa saada karkkia :) |
Ensimmäinen viikko kunnallisessa
sairaalassa on taputeltuna ja ajatukset on melkoisen sekavat. Mitään
hoitotoimenpiteitä ei päästy tekemään koko viikolla, mutta joitain
mielenkiintoisia keskusteluja on käyty ja teoriaopetustuokioita seurattu, jotka
ovat herättäneet ajatuksia melko lailla paljon. Ollaan tällä viikolla oltu
vasta synnyttäneiden osastolla, jossa siis synnyttäneet äidit olivat lastensa
kanssa odottelemassa kotiin pääsyä. Hoitajille siellä ei juurikaan työtä ollut,
nimittäin kaikilla äideillä oli joku omainen käytännössä koko ajan vieressä,
joka hoivasi lasta, auttoi lapsen syömään äidin tissille ja vaihtoi vaippaa,
jos sellaista edes oli. Henkilökuntaa osastolla ei järin paljoa näin ollen
näkynyt. Toki esimerkiksi iv-nestehoidoista hoitajat vastasivat, kävivät
aloittamassa tai lopettamassa tiputuksia sekä tarkistamassa äidin ja vauvan
vointia, mutta itse olisin odottanut tarkastuksia useamminkin. Kylvetys oli
ainoa perushoidollinen asia, minkä näin talon henkilökunnan toimesta tehtävän
vauvoille, mutta sinnekin omaiset veivät vauvan ja kylvettäjä odotti
kylpyammeen luona kun vauvat tuotiin hänelle kuin liukuhihnalla konsanaan. Pesu
oli minun silmiin melko kovakouraisen näköistä, mutta toki olenkin tottunut
näkemään vaan kotikylvetyksiä, joihin yleensä varataan aikaa reilusti ja
toimitaan kaikessa rauhassa. Kylvyn jälkeen omaiset ottivat vauvan, kuivasivat
hänet, piirsivät jauheella merkin otsaan niin kuin tapoihin kuuluu ja
mahdollisesti muuallekin; kasvoille, kämmeniin ja minne kenenkin tavoissa
kuului. Lisäksi he hieroivat kosteusvoidetta vauvan kasvoille ja laittoivat
talkkia koko vauvan kehoon. Sitten vauvalle laitettiin vaippa tai jokin riepu
suojaksi, vaatetta päälle (jos heillä itsellään oli niitä tuotuna) ja
kiedottiin vauva huiviin ikään kuin kapaloon. Opiskelijoiden tehtävänä oli
valita yksi potilas, jonka tiedot heidän tuli opetella ulkoa ja valmistautua
esittelemään potilas opettajalle. Lisäksi heidän tuli osata kertoa mitä
vastasynnyttäneen äidin päivittäisiin perustutkimuksiin kuuluu ja vastaavasti,
mitä vastasyntyneen vauvan perustutkimuksiin kuuluu.
Äidin osalta tutkimus etenee
päästä varpaisiin ja siihen kuuluu tärkeimpinä huomioida:
- Kasvot - anemian ja kuivumisen oireiden
havainnointi, kasvojen väri
- Rinnat - kasvu, nännit, maidon eritys
- Vatsa - inspektio, palpaatio ja kohdunpohjan
korkeuden mittaaminen
- Vagina - vuodon määrä ja väri, mahdollisen episiotomian
paraneminen
- Jalat - turvotukset, alkavien trombien
tutkiminen venyttämällä pohjetta - jos kipeä, niin potilaalla todennäköisesti
alkavia trombeja
- Potilaan haastattelu - yleinen vointi, väsymys,
kivut ym.
 |
Tyttöjen kans syömässä ennen perjantain juhlia. |
Vauvan tutkimus etenee myös
päästä varpaisiin, tarkkaillen hänen väriään, yleistilaansa, pään aukileita,
ihon kuntoa sekä heijasteita. Heijasteista tulisi tarkistaa ainakin etsimis-,
imemis-, yskimis-, nielemis-, moro-, tarttumis- sekä Babinskin heijasteet.
Vauvasta otetaan lisäksi paino ja pituus. Hoitajan tulisi pyytää äitiä
imettämään lasta, nähdäkseen, miten äiti imettää, tuleeko rinnoista maitoa ja
alkaako lapsi syömään.
Näiden tutkimusten perusteella opiskelijan oli määrä antaa myös
terveysneuvontaa äidille, esimerkiksi imetysohjausta, episiotomian
hoito-ohjeita, ravitsemusneuvoja tai mitä vain äidille tarpeellista. Parin
päivän osastolla olon aikana sain jopa pitää paria vauvaa sylissäni, melkoisen
söpöjä tapauksia mustine hiuksineen (kaikilla vauvoilla oli mustat hiukset). Tuolla
sairaalassa on käytäntö siirtää kaikki sektiolla syntyneet vauvat ensimmäiseksi
vuorokaudeksi vastasyntyneiden teho-osastolle, kaiken varalta. Vieraillessamme
tuolla teho-osastolla, ihmettelimme hiukan sitä, miksi vauvat olivat siellä,
kun heihin ei ollut kiinnitetty edes mitään monitoreja, mutta ilmeisesti
jatkuva tarkkailu oli se pääajatus tässä.
Viikon kohokohdiksi nousivat
ehdottomasti kaksi synnytystä, jotka pääsimme seuraamaan. Olin aivan yllättynyt
kuinka nopeasti synnytys oli ohi. Ensimmäisessä tapauksessa potilas käveleskeli
jonkin aikaa synnytyssalin ulkopuolella hyvin kivuliaan oloisena ja hoki jotain
sanaa, olettaisin, että jonkun Jumalansa nimeä. Sitten hänet kävelytettiin
synnytyssängylle, jossa häntä valmisteltiin laittamalla kanyyli, sitä kautta
annettiin vähän lääkettä ja laitettiin nestettä tippumaan. Sitten kätilö tuli
paikalle, tutkaili vähän aikaa tilannetta ja kohta vauvan pää yrittikin jo
työntyä ulos. Äidille tehtiin episiotomia, eikä puudutusta taidettu juurikaan
käyttää. Itse olin tukemassa potilaan toista jalkaa koko toimenpiteen ajan ja
yritin pitää naamaani peruslukemilla seuratessani kätilön työskentelyä ja
kuunnellessani äidin kivunhuutoja. Episiotomian jälkeen vauva saatiin todella
nopeasti ulos, vaikkakin hartiat meinasivat olla hieman jumissa. Heti komean
pojan synnyttyä napanuora leikattiin ja hänet siirrettiin imulaitteen luo nenän
ja suun limanimua varten. Vauvaa putsailtiin pyyhkeellä ja hänellä käytettiin
nenämahaletkua. Vauva siirrettiin lämpösänkyyn, jossa hänen kasvojensa päälle
laitettiin "happipömpeli". Siihen vauva sitten käytännössä jätettiin
ilman mitään tarkempaa seurantaa hoitajien toimesta, opiskelijat kävivät vähän
kurkkimassa alkuun, mutta kohta kukaan ei enää kiinnittänyt huomiota
itkeskelevään vauvaan. Itse seurasin ensin episiotomian ompelua, mutta en
voinut kuunnella vain sivusta vauvan itkua, joten siirryin vauvan luo ja yritin
parhaan taitoni mukaan saada häntä rauhoittumaan käsikapalon avulla. Kyllähän
se toimikin, vauva rauhoittui ja itkukin lakkasi. Toinenkin opiskelija tuli
sitten siihen katselemaan ja siinä me tovin aikaa vauvaa hoideltiin, eikä
kukaan talon henkilökunnasta käynyt katsomassa vauvaa melko pitkään aikaan.
Yksi hoitaja siinä kävi katsomassa, yritti säätää lämpöpuhaltimen lämpötilaa
isommalle, sillä vauvan kädet ja jalat oli melko kylmät, muttei onnistunut
siinä. Sainpas sitten tehdä jotain edes, kun osasin säätää puhaltimen
lämpötilaa isommalle :) Kun äiti oli saatu ommeltua, katosivat kaikki hoitajat
paikalta ja opiskelijatkin lähtivät tauolle. Äiti makasi edelleen
toimenpidepöydällä ja vauva huoneen toisella laidalla lämpöpuhaltimen alla.
Opiskelijat tulivat sanomaan minulle, että lähdetään nyt tauolle ja olipas
kyllä vaikea lähteä huoneesta, jossa ei juuri sillä hetkellä ollut ketään muita
äidin ja vauvan lisäksi paikalla. Onneksi kuitenkin näin, että joku hoitaja
edes oli viereisessä huoneessa ja vauvakin tuntui olevan rauhallinen.
Kysyessäni paikallisilta opiskelijoilta, että kuinka me voidaan lähteä ilman,
että kukaan jää hoitamaan vauvaa, he vastasivat vain, että hänen äitinsä on
siellä. Hurjaa, eihän se äiti siitä sängyltä mihinkään vielä pääsisi, jos
vauvalla joku hätä tulisi, mutta siihen kuulema olisi parempi tottua
kunnallisessa sairaalassa. Ja myöhemmin kun kävin vielä vilkaisemassa, niin
vauva oli viety hoidettavaksi toiselle osastolle ja äitikin odotteli ilmeisesti
siirtoa. Kaikista suurin ihmetyksen aihe molempien synnytysten osalta meille
suomalaisille oli se, ettei vauvaa näytetty kunnolla äidille, häntä ei annettu
äidin syliin eikä hänestä ainakaan meidän kuuleman perusteella sanottu äidille
mitään tietoja. Ehkä henkilökunta saattoi vaivihkaa meidän ymmärtämättä sanoa
sukupuolen äidille, mutta edes sitä me ei huomattu sanottavan. Painoa ja
pituuttakaan ei otettu heti siinä synnytyssalissa, oletettavasti ottivat sitten
vasta siirron jälkeen.
 |
Hääpukukangas, ois maksanu n. 500 € |
Paikalliset opiskelijat sanoivat
minulle tämän synnytyksen nähtyään, että "älä koskaan synnytä normaali
kautta, pyydä aina sektio, me ainakin synnytetään sektiolla" ja minä
tietenkin ihmeissäni kysyin miksi. Ilmeisesti alapääsynnytyksessä ei täällä
anneta kovinkaan kummoisia kipulääkkeitä ja episiotomia tehdään käytännössä
aina, vaikkei olisikaan varsinaisesti tarvetta ja ilman mitään puudutusta. Se
on siis hyvin kivulias tapa synnyttää täällä. He olivat aivan ihmeissään, kun
sanoin, että Suomessa kaikki synnytykset pyritään toteuttamaan normaalisti
alakautta, ellei sektiolle ole jotain lääketieteellistä syytä. Tästä he olivat
vuorostaan ihmeissään. Selitin sitten asiaa vähän lisää, että alakautta synnyttäessä
toipuminen on nopeampaa ja kipulääkityksen toteuttaminen Suomessa taitaa olla
parempi kuin Intiassa, sitä annetaan yleensä aina, jos potilas kokee sitä
tarvitsevansa.
 |
Kangaskaupoilla |
 |
Jotain torikujan tapaista |
Täällä harjoittelua tehdessä on
kyllä huomannut monta eroa verrattuna Suomen harjoitteluun, mutta ehkäpä
merkittävin on se, ettei täällä sairaanhoitajat juurikaan ohjaa opiskelijoita,
vaan pari opettajaa pyörii osastoilla tenttaamassa ja opettamassa juttuja.
Sairaanhoitajista juuri kukaan ei ole itse asiassa ottanut meihin mitään
kontaktia tuolla kunnallisen puolella, yksityissairaalassa niinkin huomioitiin,
kyseltiin ja kerrottiin tehtävistä toimenpiteistä. Nyt on nähty ensimmäisen
vuosikurssin opiskelijoille opetettavan osastolla (general ward) muun muassa
lämmön ja verenpaineen mittaamista. Näissä opiskelijat olivat valmistautuneet
pitämän esitelmän aiheesta ja opettivat sitä muille, opettajan seuratessa
vierestä ja keskeyttäessä lähes
 |
Melonikauppias |
poikkeuksetta useampaan kertaan, usein
tarpeettomastikin nolaten oppilasta muiden opiskelijoiden ja potilaiden edessä.
Verenpainetta mitatessa paine pumpattiin mansettiin minun nähdäkseni turhaan
kahteen kertaan, nimittäin ensimmäisellä pumppauksella he etsivät suuntaa
antavasti yläpaineen, jonka jälkeen löysäsivät paineen ja pumppasivat uudelleen
varmistaakseen ja tarkentaakseen yläpaineen arvon sekä löytääkseen alapaineen
arvon. Sitten opettaja neuvoi, miten "pulse pressure" tulisi laskea,
muttei antanut oppilaille mitään infoa siitä, miksi sitä lasketaan tai
minkälaiset arvot olisivat normaaleja. Ehkäpä hän oletti, että kaikkien tulisi
tietää ne ennestään. Neljännen vuosikurssin opiskelijat pitivät äitiyshuoltoon
ja synnytykseen liittyvistä asioista esitelmiä, kuten synnytyksessä
käytettävistä apuvälineistä ja perätilasynnytyksestä.
 |
Ompelimo |
Edelleen on kiinnittänyt huomiota
siihen, kuinka paikalliset opiskelijat hakeutuvat harjoittelussa aina johonkin
opettajan katseen ulottumattomille juttelemaan omiaan, "pönöttämään",
niin kuin meillä on täällä ollut tapana sanoa. Toisaalta ei heitä voi siitä
moittiakaan, kun tietää, ettei monilla ole kiinnostusta alalle, ja nekään
joilla olisi, eivät saa tehdä mitään konkreettista, vain katsoa sivusta. Ja kun opiskelijoita voi olla yhdellä
osastolla yli kymmenen, ei kaikki mahdu edes seuraamaan vierestä siten, että näkisivät
jotain. Yhtenäkin päivänä meitä oli samalla osastolla 13 opiskelijaa, potilaita
osastolla oli sillä hetkellä 4 ja henkilökunnasta paikalla oli yksi hoitaja ja
yksi lääkäri. Nuita "pönötyksiä" täällä on kyllä nimetty jo niin
monia, ettei itse edes pysy perässä. On taukopönötys, odottelupönötys,
sluipailupönötys, sekuvain-pönötys ja ja ja. Aina kun pitää seisoskella
tekemättä mitään, voi puhua pönöttämisestä. Pönötys voi tapahtua myös
istualtaan, jos takapuolen alle on sattunut löytymään jokin istuimen tapainen.
Harjoittelupaikalla potilaiden, tai oikeastaan opiskelijoiden toimintaa
seuratessa ennen kaikkea opettajien, nähden istuminen on kielletty.
Perjantaina yksi paikallinen
opiskelija kutsui meidät hyväntekeväisyys juhliin, joilla kerättiin rahaa eräälle
nuorelle tytölle, jolla on luusyöpä. Otimme kutsun vastaan ja kävimme
viettämässä mukavan tyttöjen illan :) Lauantain spesiaaliohjelma oli
Sari-kankaiden ostosreissu yhden meidän opettajan avustamana. Koska opettaja
oli ehdottomasti sitä mieltä, että meidän tulee ostaa oikeat silkkiset
Sari-kankaat, niin senhän me teimme. Kankaat vietiin sitten kyseisen opettajan
avustamana hänen hyväksi havaitsemalleen ompelijalle, joten reilun viikon
päästä on luvassa kuva valmiista puvuista. Kunhan joku vain opettaa meidät
pukemaan ne oikein, nimittäin se 4-6 metrisen kankaan pyörittäminen ympärilleen
oikein voi olla melkoisen haastava tehtävä.
Sunnuntain vapaapäivän käytimme
Wonder lassa käymiseen, joka on siis huvi- ja vesipuisto samassa. Liput sinne
sisään maksoi pikkusen reilun 10 euroa eli Suomen hinnastoihin verrattuna ei
juuri mitään :) Vesipuiston puolella jonot liukumäkiin oli niin pitkiä, ettei
testattu kuin yksi mäki, vesidisko ja allas, jossa tuli tietyin väliajoin
aallot, joskin aaltoja me ei jääty odottamaan. Aaltoallas kuhisi intialaisia
ihmisiä koko ajan ja etenkin sellaisesta korkean kellotornin päällä olevasta
maailmanpyörästä käsin allas muistutti muurahaispesää. Vesipuiston pukeutuminen
erosi hieman totutusta, itselläni oli bikinien päällä vielä t-paita ja shortsit,
mutta useilla paikallisilla uimavaatetus ei juuri eronnut normaalista
arkivaatetuksesta. Huvipuiston puoli oli melko samanlainen kuin Suomessakin.
Plussa puoli löytyi paikan ravintoloista, joissa hinnat olivat suunnilleen
samaa luokkaa kuin muuallakin, kun Suomen huvipuistoissa on tottunut tupla- tai
jopa triplahintoihin. Mahtava paikka kaikkiaan ja vieraat meinaan käyttää
myöskin siellä, joskos sitten pääsisi testailemaan useampia vesiliukumäkiäkin
;)
Alkava viikko meillä onkin sitten
hieman tynkä harjoittelun osalta, kun maanantai täällä on pyhäpäivä, joskaan
pyhän syy meille ei ole selvinnyt paikallisilta kysymisistä huolimatta.
Torstaina meillä on jälleen vapaata, nimittäin silloin on äänestyspäivä eikä
meidän suositella liikkuvan silloin missään äänestyspaikkojen läheisyydessä tai
juuri muutenkaan julkisilla paikoilla. Myöskin pitkäperjantai täällä on vapaa,
joten siitä tuleekin jo kolmas vapaapäivä tälle viikolle. Täydellinen viikko
siis tehdä koulutehtäviä niin tänne koululle kuin Suomeenkin :)
 |
Siellä se muurahaisallas :) |