Vieraita kotipuolesta, parasta!

Eka riksakyyti, jänskää!

Pari viikkoa on vierähtänyt kirjoittamatta, tai no julkaisematta. Kirjoittanut kyllä oon jo valmiiksi vaikka mitä, mutta netin saatavuuden kanssa oli alkuun ongelmia ja sitten tulikin äiti ja Hanna-sisko kylään, joten oli paljon muutakin tekemistä kuin julkaista blogia :D



Tässä vaiheessa kirjoittelen tuosta edellisestä viikosta pikaisesti, siitä, mitä me äitin ja Hannan kanssa ehdittiinkään tehdä viikon aikana. Julkaisen sitten Suomesta käsin vielä harjoittelukoonnin ja jonkinnäköisen yhteenvedon koko täälläoloajasta. 





 

Hannan ja äitin kans ehdittiin siis käydä melko useaan kertaan ja melko monessa eri paikassa shoppailemassa, koska kaikkea kivaa sekä itselle että tuliaisiksi oli tietenkin saatava, enkä itsekään jäänyt kyllä ostosteni kanssa yhtään huonommaksi ;) Tuli kierrettyä vähän hienompia ostoskeskuksia, vähän vähemmän hienoja ostoskeskuksia, ostoskatuja täynnä pikkukojuja sekä rantakatu täynnä putiikkeja. Käsitykseni mukaan kaikille jäi hyvä mieli ostossaaliista eikä juurikaan mitään sellaista jäänyt ostamatta, mistä olisi etukäteen haaveillut.








Yksi päivä kului vesipuisto-huvipuisto Wondrlassa, jossa itse toki kävin jo toista kertaa. Ensimmäisestä kerrasta viisastuneena otettiin Fast Track-liput, joilla pääsi jonottamatta kaikkiin laitteisiin, sekä vesi että kuiviin. Kyllä tulikin kierrettyä melkoisen ahkerasti kaikki laitteet, vesilaitteista ei jäänyt käymättä kuin ihan lällyimmät ja kuivalla puolellakin hurjemmista laitteista skipattiin vain ne, jotka todettiin moneen kertaan koetuiksi jo Suomessakin. Huippu päivä oli ja aurinkokin jaksoi paistaa koko ajan :)  Kuvia tosin ei tullut otetuksi, kun kamera jäi lukkokaappiin päivän ajaksi, ettei vain kastuis tai putoais laitteista. Illalliselta sit kuvaa :)



Toinen nähtävyyskohde oli Bangaloren eläintarha, jossa lipun hintaan kuului itse eläintarhassa kiertäminen, Safariajelu sekä perhostalon sisäänpääsy. Eläintarhasta olin kuullut monennäköistä juttua siitä, kuinka ahtaasti ja ikävissä oloissa eläimet siellä ovat. Eihän ne aitaukset ihan Suomen malliin kalustettuja olleet, mutta itse ainakin ihan mielelläni silti kiersin koko eläintarhan kokonaan läpi. Safariajelu toteutettiin bussissa istuen ajellen läpi isoja aitauksia, joissa eläimet saivat olla vapaammin. Löytyi peura-, tiikeri-, karhu-, elefantti- ja leijona-aitaus, unohtuikohan joku? Kiertoajelun opas nappasi minulta kameran kädestä ja kuvasi kaikki eläimet parhaista mahdollisista kuvauskulmista, jotta saatiin hyviä kuvia eläimistä. Toki tästä kuvauspalvelusta oltiin tippiä vailla, ja maksettiinkin, mutta saatiinpahan hyviä kuvia ilman, että itsellä tarvi keskittyä kuvaamiseen katselun sijaan :) Perhostalossa oli ihan hienoja kukkia, mutta perhosia siellä tuntui olevan jopa vähemmän kuin ulkona puiden ympärillä. Siellä oli myös sellainen "teoriaosuus" puoli, jossa oli kuivattuja perhosia näytillä ja tietoa niistä. Olisi siellä pyörinyt joku ohjelmanpätkäkin televisiossa, mutta koska se oli hindin kielellä, ei yritettykään jäädä katsomaan sitä. Nimittäin oli jo kiire takaisin hotellille pakkaamaan kampeita rantalomaosuutta varten.

 
Sleeper-bussilla matkustimme yhden yön kohti Kovalam Beachia, jossa majotuimme yhdeksi yöksi hotelliin. Aikaa rannalla paistatteluun oli siis käytännössä kaksi kokonaista päivää, ennen semisleeper-kyydillä paluuta Bangaloreen. Kovalamilla otettiin aurinkoa, syötiin hyvin ja osteltiin kaikkea kivaa rantakadun putiikeista. Sinne olimme sopineet treffit myös kolmen muun vaihtokaverini kanssa, joiden seurassa kävimme perjantai-iltana illallistamassa. Olivatpa tytöt järjestäneet mulle illallisen päätteeksi melkoisen yllätyksenkin, kun pöytään tuotiin yhtäkkiä synttärikakku kynttilöineen kaikkineen (joita tosin oli vain 23, heh :D). Oli kyllä ihana ilta!


 
 Rantaloma oli kaikkineen hyvin onnistunut, vaikka vähän muuttujiakin oli matkassa. Mahatauti vaivasi yhtä matkustajaa ja itselläni meinasi olla välillä pinna kireällä kaupustelijoiden kanssa, jotka eivät olisi millään halunneet uskoa, ettemme todellakaan halua ostaa enää yhtään ainoaa huivia tai hedelmää tai kookosöljypurkkia. Välillä rannalla satoi melkoisesti vettä, mutta ei annettu sen hidastaa menoa. Sateen aikaan oli hyvä käydä syömässä tai shoppailemassa:)



Bangaloreen palattuamme kävimme vielä oikeanakin päivänä juhlistamassa minun synttäreitä brunssin merkeissä, jonne saimme jälleen mukaan yhden vaihtarikaverini :) Neljän tunnin syömisen, sekä suolaisen että makean, jälkeen oli mitä mainiointa päästä vielä tunnin jalkahoitoon. Jospas nyt muistaisi loppuajan rasvailla kantapohjia, etteivät kovettuisi enää siihen kuntoon kuin ennen hoitoa. Ei nimittäin ole ollut jaloille kovin hyväksi tämä kolmen kuukauden sukaton aika pelkillä varvassandaaleilla kävellen. Itse kun en Suomessa normaalisti kesäisinkään luovu sukista. 








Viimeisen päivän vietimme jälleen rauhallisissa merkeissä. Käytiin Lalbagh-puistossa piknikillä ja vielä vähän shoppailemassa, nimittäin äiti uhrautui ostamaan itselleen uuden lentolaukun, jotta hänellä mukanaan ollut ison iso laukku saatiin täyttää mun tavaroilla. Siinä pakkaillessa vasta tajusi, kuinka paljon kolmen kuukauden aikana onkaan kertynyt uutta tavaraa. Se suuren suuri laukku tuli nimittäin aivan täpötäyteen asti. Olin kuvitellut, että pieni lentolaukku riittäisi ylimääräisille tavaroilleni, mutta eihän se ihan niin mennytkään täällä Intiassa. Olisin kyllä ollut aivan hukassa tavaroideni kanssa ilman äitin laukkua. Ja Hannalla kyllä on melkoinen työ edessään Suomessa, kun alkaa saunottamaan omien matkatavaroiden lisäksi sen minunkin laukun sisällön, se kun lähti niiden mukaan ja mulle jäi vaan kahden viikon kamppeet ja oma rinkka tänne. Hämmentävää, että yhdestä rinkallisesta tavaraa, mikä mulla siis oli tänne tullessa, oli monistunut tuplamäärä ja tuplakilot :o En voi ymmärtää :D Ilta kruunattiin vielä super hienolla illallisella, jossa alkuruoka tuli kolmena eri kattauksena ja siihen vielä pääruoka ja jälkiruoka lisäksi. Oli pojat syömistä, mutta oli se hyvääkin! Voin suositella, Bangalore - Koramangala - Umerkot!

Sokeriruokomehua ostamassa.

Äidin ja Hannan reissu tänne ei olisi voinut sattua sopivampaan saumaan. Tällä viikolla nimittäin sain kuulla useampia ikäviä uutisia kotisuunnilta, joiden vastaanottamisessa helpotti paljon, että oli rakkaat ihmiset lähellä. Haikea mieli oli lähettää heidät kotiin viime yönä kaksi viikkoa ennen kuin itse pääsee, mutta onneksi itsellänikin on tyttöjen kanssa tänne Intiaan valmiiksi suunniteltuna lomareissu, joten tekemistä riittää ja ikäviä asioita ja koti-ikävää ei ehkä ehdi niin paljoa murehtia. Tavaroita pakatessa kyllä taas vahvistui tunne, että on tämä ollut hieno ja antoisa kokemus, mutta joutaisi täältä jo kotiinkin! Home sweet home<3
 

Kaksi viimeistä viikko kuluu ilman tietokonetta, sillä Intian sisäisellä lennolla käsimatkatavaran painoraja on 4 kiloa, jonka tämä minun vanhahko, mutta hyvin palveleva, tietodaattori painaa varmaankin jo itsessään. Seuraavat kuulumiset siis kirjoitellaan kotoa käsin :)

Maisema hotellin parvekkeelta )

 

Äiti harjotteli poseeraushymyä suklaapirtelön kanssa :D

"Siellähän paloi punaiset valot?!" Teiden ylittäminen voi olla hämmentävä kokemus täällä.

Safariajeluposetus.

 

Perhostalo.

Krokotiilejä.